Tästä sisältöön

Sana, jolla on joku päätteistä I, AS, IS, OS, US tai U on verbi. Verbi osoittaa teon tekemisen tai tilassa olemisen.

  • Finiittiverbi on verbi, jolla on joku päätteistä AS, IS, OS, US tai U. Sellainen verbi toimii lauseen predikaattina.
  • Infinitiivi on verbi, jolla on I-pääte. Sellainen verbi ei toimi predikaattina, vaan sillä on erilaisia muita tehtäviä lauseissa.

Finiittiverbit

Verbeillä on kolme modusta, tapaluokkaa: indikatiivi, volitiivi (imperatiivi) ja konditionaali.

Indikatiivi

Indikatiivi on tapaluokka, joka osoittaa todellisia ja toimivia tekoja ja tiloja. Indikatiivissa täytyy tehdä ero kolmen aikamuodon välillä: preesens (nykyaika), preteriti (mennyt aika) ja futuuri (tuleva aika).

Preesens: AS-pääte

Preesensissä oleva verbi, verbi, jolla on AS-pääte, osoittaa että teko tai tila on todellinen, olemassa oleva, ja että se on alkanut, mutta ei päättynyt. Se merkitsee, että teko tai tila tapahtuu juuri nyt, tai että se tapahtuu tavallisesti, tai että asia on aina voimassa.

  • laboras = teko "labori" on alkanut, mutta ei vielä päättynyt
  • estas = tila "esti" on alkanut, mutta ei vielä päättynyt
  • Mi sidas sur seĝo. - Minä istun tuolilla.

    Istuminen on todellista ja tässä hetkessä.

  • Mi estas advokato. - Minä olen asianajaja.

    Ammatti on olemassa oleva ja tässä hetkessä.

  • Kvar kaj dek ok faras dudek du. - Neljä ja kahdeksantoista on kaksikymmentäkaksi.

    Tuo on voimassa aina.

  • Nun mi legas. - Nyt minä luen.

    Lukeminen tosiasiassa tapahtuu nyt.

  • Hodiaŭ mi studas Esperanton. - Tänään minä opiskelen esperantoa.

    Minä ehkä en opiskele juuri tällä puhumisen hetkellä, mutta minä olen aloittanut tämänpäiväisen opiskelun enkä vielä ole lopettanut sitä.

  • En la vintro oni hejtas la fornojn. - Talvella lämmitetään uuneja.

    Tuo tapahtuu joka talvi, aikaisemmin ja tulevaisuudessa.

  • Mi loĝas ĉi tie tri jarojn. - Minä olen asunut täällä kolme vuotta.

    Asumiseni on kestänyt jo kolme vuotta ja jatkuu edelleen.

Joskus kertomuksissa käytetään AS-aikaa kertomuksen aikamuotona, sille ajalle, jonka kertomus on saavuttanut. Sellainen erityinen tyyli voi oikeuttaa kertomisen:

  • Ne suspektante ion li iradis tra la arbaro. Subite eksonas pafo. - Aavistamatta mitään hän kuljeskeli metsän läpi. Äkkiä kuuluu laukaus.

    Aluksi kertoja käyttää preteritiä menneisyydestä, mutta myöhemmin hän vaihtaa preesensiin, jotta kuulija tai lukija tuntisi ikään kuin hän olisi itse läsnä ja voisi kuulla laukauksen.

Preteriti: IS-pääte

Preteritiverbi, verbi, jolla on IS-pääte, osoittaa, että teko tai tila on todellinen, mutta tapahtui joskus ennen puheen aikaa. Normaalisti teko tai tila on jo päättynyt:

  • laboris = teko "labori" (työskennellä) tapahtui ennen nykyaikaa
  • estis = tila "esti" (olla) tapahtui aikaisemmin kuin nyt
  • Mi sidis tiam sur seĝo. - Istuin silloin tuolissa.

    Istuminen todella tapahtui tuossa menneessä ajassa.

  • Mi estis knabo. - Minä olin poika.

    Poikana oleminen oli todellisuutta kyseisenä menneenä aikana.

  • Hieraŭ mi renkontis vian filon, kaj li ĝentile salutis min. - Eilen tapasin poikasi, ja hän tervehti minua ystävällisesti.
  • Mi loĝis ĉi tie tri jarojn. - Asuin täällä kolme vuotta.

    Asumiseni kesti kolme vuotta, mutta ei enää jatku.

Jos haluaa osoittaa menneen ajan vivahteita, voi käyttää erilaisia lisäsanoja, mutta voi käyttää myös verbien liittomuotoja. Kuitenkin lähes aina yksinkertainen preteriti riittää.

Joskus näkee IS-muotoja, jotka määrittävät jotakin, mikä valmistuu tulevaisuudessa. Se on virhe. Pitää käyttää OS-muotoa, tai, jos haluaa olla hyvin täsmällinen, estos ...inta. Siis, älä sano: Mi venos al vi, kiam mi finis mian taskon. Sano: Mi venos al vi, (post) kiam mi finos mian taskon. Tai: Mi venos al vi, kiam mi estos fininta mian taskon. (Minä tulen luoksesi, kun minä olen lopettanut tehtäväni.)

Futuuri: OS-pääte

Futuuriverbi, verbi, jossa on OS-pääte, osoittaa, että teko tai tila ei vielä ole alkanut puheen hetkellä. Tietenkin tulevaisuus on aina epävarma, mutta futuuri osoittaa, että puhuja ajattelee, että asia todella tulee tapahtumaan:

  • laboros = teko "labori" (työskennellä) ei vielä ole alkanut, mutta tulee kyllä alkamaan
  • estos = tila "esti" (olla) ei vielä ole alkanut, mutta jonkin ajan kuluttua se toteutuu
  • Mi sidos poste sur seĝo. - Minä istun myöhemmin tuolilla.

    Istuminen todella tapahtuu myöhemmin.

  • Mi estos riĉulo. - Minusta tulee rikas.

    Rikkauden tila on tulevaisuuden tosiasia.

  • Mi rakontos al vi historion. - Minä kerron sinulle kertomuksen.

    Kertominen ei ole vielä alkanut.

  • Morgaŭ estos dimanĉo. - Huomenna on sunnuntai.
  • Mi loĝos ĉi tie tri jarojn. - Minä asun täällä kolme vuotta.

    Asumiseni ei ole vielä alkanut, mutta kun se alkaa, se todella kestää kolme vuotta.

Volitiivi (imperatiivi): U-pääte

Volitiiviverbi, verbi, jolla on U-pääte, osoittaa, että teko tai tila ei ole todellinen, vaan toivottu, haluttu, määrätty tai tarkoitettu. Volitiivi ei osoita teon aikaa, mutta teko kuitenkin tavallisesti sijoittuu tulevaisuuteen:

  • laboru = teko "labori (työskennellä)" on toivottu, pyydetty, määrätty tai tarkoitettu
  • estu = tila "esti (olla)" on toivottu, pyydetty, määrätty tai tarkoitettu
  • Sidu sur seĝo! - Istu tuolille!

    Käsky tai pyyntö.

  • Estu viro! - Ole mies!

    Käsky tai pyyntö.

  • Ludoviko, donu al mi panon. - Ludovik, anna minulle leipä.
  • Ni legu la unuan ĉapitron. - Lukekaamme ensimmäinen kappale.

    Toiveen ilmaisu.

  • Ĉu ni iru al la dancejo? - Menemmekö tansseihin?

    Kysymys tahdosta. Tuollaisen lauseen varsinainen merkitys on kuitenkin kohtelias ehdotus. Vertaa kohteliaisiin pyyntöihin seuraavassa.

Volitiivin yhteydessä jätetään subjekti hyvin usein pois, jos se on pronomini vi: Venu tuj! = Vi venu tuj! Kuitenkin sen poisjättö on mahdollista vain päälauseessa, ei sivulauseessa.

Volitiivi ke-lauseissa

Volitiivia käytetään ke-lauseissa, jos päälause jotenkin osoittaa halua, päämäärää, mielipidettä ym.:

  • Mi volas, ke vi laboru. - Haluan, että sinä teet työtä.

    Työskentelyä halutaan.

  • Li petas, ke mi estu atenta. - Hän pyytää, että minä olen tarkkaavainen.
  • Estas necese, ke ni nun unu fojon por ĉiam faru finon al tiu ĉi stato. - On tarpeen, että me nyt kerta kaikkiaan teemme lopun tästä tilasta.

Kohtelias pyyntö

Ilmaistakseen kohteliaammin halunsa, pitää käyttää sanaa bonvolu sekä infinitiiviä. Voi myös lisätä muun kohteliaisuusilmaisun kuten mi petas, tai muuta vastaavaa:

  • Bonvolu sidi ĉi tie! = Sidu ĉi tie, mi petas! - Ole hyvä ja istu tänne!
  • Bonvolu fermi tiun ĉi fenestron! = Fermu la fenestron, mi petas! - Ole hyvä ja sulje ikkuna!

Ehdottomasti ei sovi käyttää kaksinkertaista U-muotoa. Älä sano: Bonvolu sidu....

Huomautus: Jotkut käyttävät bonvole ...U sijaan, esim.: Bonvole sidu ĉi tie! Se on melko looginen vaihtoehto, mutta se ei ole tavallinen eikä perinteinen.

Konditionaali: US-pääte

Konditionaalista verbiä, verbiä, jolla on US-pääte, käytetään teoissa ja tiloissa, jotka ovat epätodellisia, kuvitteellisia tai mielikuvituksellisia. US-muoto ei osoita teon aikaa:

  • laborus = teko "labori" on kuviteltu
  • estus = tila "esti" on kuviteltu
  • Se mi estus riĉa, mi ne laborus. - Jos minä olisin rikas, en tekisi töitä.

    On kyse epätodellisesta, kuvitteellisesta tilasta ja teosta.

  • Se mi estus sana, mi estus feliĉa. - Jos olisin terve, olisin onnellinen.
  • Se mi nur loĝus en palaco! - Jospa vain asuisin palatsissa!

    Asuminen on toivottua, mutta tiedän, että se ei ole mahdollista, että se on vain kuvitelmaa.

  • Mi ne farus la eraron, se li antaŭe dirus al mi la veron. - En olisi tehnyt virhettä, mikäli hän aikaisemmin olisi sanonut minulle totuuden.

    Sekä farus että dirus kertovat tässä kuvitelluista teoista menneisyydessä. Halutessa voi osoittaa menneisyyden sanomalla estus dirinta.

Konditionaalia käytetään myös esittämään pyyntöjä ja toiveita vähemmän vaativasti:

  • Mi dezirus aĉeti kelkajn aferojn. - Haluaisin ostaa joitakin asioita.

    Todellinen toive, mutta kohteliaasti esitetty.

  • Ĉu mi povus havi la skribilon? - Voisinko saada kynän?

    Hyvin kohtelias, vaatimaton pyyntö.

  • Ĉu vi bonvolus paroli iom pli silente? - Voisitko ystävällisesti puhua hieman hiljempaa?

    Hyvin kohtelias, vaatimaton pyyntö.

Konditionaalia käytetään usein pikkusanan se kanssa, joka osoittaa ehtoa, mutta se ei automaattisesti edellytä konditionaalia. Kaikki riippuu merkityksestä. Jos on selvästi kyse kuvittelusta, tulee käyttää US-päätettä, mutta jos teko tai tila on todellinen, tulee käyttää indikatiivia:

  • Se li estus ĉi tie, li certe mirus pri la malordo. - Jos hän olisi täällä, hän varmasti ihmettelisi epäjärjestystä.

    Tiedetään, että hän ei ole täällä, mutta jos hän olisi, hän myös ihmettelisi.

  • Se li estas ĉi tie, li certe miras pri la malordo. - Jos hän on täällä, hän varmasti ihmettelee epäjärjestystä.

    Ei tiedetä, onko hän täällä, mutta niin voi olla. Jos niin todellakin on, hän myös todellisuudessa ihmettelee.

Joissakin kielissä konditionaalin verbimuotoa käytetään myös johonkin, mikä joskus odotetaan tapahtuvaksi. Sen esperanto ilmaisee yhdistetyllä verbimuodolla: estis ...onta tai estis ...ota.

Infinitiivi

Verbit yhdessä päätteen I kanssa nimeävät vain teon tai tilan. Ne eivät osoita, onko kyse todellisuudesta, halusta vai kuvittelusta. Ne eivät myöskään osoita aikaa. Infinitiiviä pidetään perinteisesti verbin perusmuotona. Siksi verbit ovat infinitiivimuodossa sanakirjoissa.

Infinitiivi on usein samanlainen kuin teon substantiivi: labori = ajatus työn tekemisestä; esti = ajatus olemisesta. On kuitenkin eroa.

Infinitiivi osallistuu lauseissa sellaisiin tehtäviin, joita normaalisti on substantiivisella lauseenjäsenellä: subjekti, objekti, pri-adverbiaali, jne.: Morti pro la patrujo estas agrable. (On miellyttävää kuolla isänmaan puolesta) Malbonaj infanoj amas turmenti bestojn (Pahat lapset rakastavat eläinten kiduttamista). Kiu kuraĝas rajdi sur leono? (Kuka uskaltaa ratsastaa leijonalla?)

Joskus infinitiivi voi jopa saada preposition eteensä: Unu fajrero estas sufiĉa, por eksplodigi pulvon. Infinitiivi ei kuitenkaan koskaan voi saada N-päätettä tai J-päätettä.

Infinitiivi voi saada objektin, adverbiaalin jne., samoin kuin predikaattina oleva verbi. Siksi infinitiivi kuitenkin on verbi.

  • manĝi rapide - syödä nopeasti

    Infinitiivillä on adverbinen tavan adverbiaali.

  • poste manĝi - syödä myöhemmin

    Infinitiivillä on adverbinen ajan adverbiaali.

  • manĝi pomon - syödä omena

    Infinitiivillä on objekti.

Infinitiivi ei kuitenkaan voi saada omaa (kieliopillista) subjektia. Siten ei ole mahdollista sanoa: mi manĝi, la knabino esti tai vastaavaa. Useimmiten kuitenkin on olemassa asiayhteydestä ymmärretty poisjätetty subjekti: epäsuora subjekti.

Monet (mutta ei kaikki) infinitiivit ovat ikään kuin lyhennettyjä ke-lauseita:

  • Mi ĝojas vin vidi! = Mi ĝojas, ke mi vin vidas! - Minusta on hauska nähdä sinut!
  • Mi vidis la knabon kuri. = Mi vidis, ke la knabo kuras. - Näin pojan juoksevan.

Infinitiivi subjektina

Infinitiivi voi olla lauseen subjektin roolissa, kun halutaan sanoa, millainen infinitiivin teko on. Useimmiten predikaatti on esti-sanan muoto:

  • Resti kun leono estas danĝere. - Leijonan luokse jääminen on vaarallista.

    Se, mikä on vaarallista, on teko resti kun leono. Danĝere on resti-verbin predikatiivi. Sillä tulee olla E-pääte, koska se on verbin määre.

  • Kritiki estas facile, fari [estas] malfacile. - On helppo arvostella, vaikea (on) tehdä.

    Se, mikä on helppoa, on teko kritiki. Se, mikä on vaikeaa, on teko fari.

Infinitiivi yhdessä predikaattisena verbinä

Infinitiiviä käytetään usein yhdessä predikaattisen verbin kanssa, joka määrittelee sitä:

  • Mi povas kuri. - Minä osaan juosta.
  • Li volis veni. - Hän halusi tulla.
  • Ili devis cedi. - Heidän piti väistyä.
  • En varmega tago mi amas promeni en arbaro....amas promenon... - Kuumana päivänä rakastan kävelyretkeä metsässä.
  • Ŝi komencis senti doloron kaj rigidiĝon.Ŝi komencis sentadon de doloro... - Hän alkoi tuntea kipua ja jäykistymistä
  • Li ŝajnis subite kompreni. = Li ŝajnis subite komprenanta... - Hän näytti äkkiä ymmärtävän.

    Infinitiivi on subjektin li predikatiivi.

  • Nun ili ĉiuj iris dormi. = ...iris por dormi. - Nyt he kaikki menivät nukkumaan.

    Kun infinitiivi toimii por-adverbiaalina niin normaalisti jätetään prepositio por pois.

  • Ŝi tuj kuris bati ŝin. = ...kuris por bati ŝin. - Hän juoksi heti lyömään itseään.
  • Kaj vi ne hontas fanfaroni per ĉi tio?...hontas pri fanfaronado... - Etkö sinä häpeä ylpeillä tällä?

    Kun infinitiivi toimii pri-adverbiaalina niin aina jätetään prepositio pri pois.

  • Feliĉe mi sukcesis ekbruligi la fajron....sukcesis pri ekbruligado de la fajro. - Onneksi onnistuin sytyttämään tulen.

Näissä edellisissä esimerkeissä infinitiivin epäsuora subjekti on sama kuin predikaattiverbin subjekti. Kuitenkin joissakin tapauksissa infinitiivillä on muu subjekti kuin predikaatilla.

Jotkut predikaatit viittaavat tekoon, jonka tarkoitus on vaikuttaa toisen henkilön (tai asian) tekemiseen. Tuollaisia verbejä ovat esim. (mal)permesi, ordoni, doni, destini, peti, instrui, instrukcii, devigi, lasi, inviti, voki, sendi, (mal)konsili, komandi, konvinki, persvadi, memorigi ja (mal)rekomendi. Henkilö (tai asia) esiintyy näiden verbien yhteydessä al-adverbiaalina tai N-adverbiaalina. Kun infinitiivi esiintyy yhdessä tuollaisen verbin kanssa, infinitiivin epäsuora subjekti on vaikutuksen kohde, henkilö tai asia:

  • Mi malpermesis al li fari tion. - Kielsin häntä tekemästä tuota.

    Fari-verbin subjekti on li.

  • Ili ordonis al mi veni antaŭ la vesperiĝo. - He määräsivät minut tulemaan ennen illan tuloa.

    Veni-verbin subjekti on mi.

  • La reĝo Aĥaŝveroŝ ordonis venigi al li la reĝinon Vaŝti. - Kuningas Ahasverus määräsi tuottamaan luokseen kuningatar Vaŝtin.

    Venigi-verbin subjekti on he, joita kuningas komensi. Heidät ymmärretään asiayhteydestä, mutta voisivat esiintyä al-adverbiaalina: ...ordonis al iuj venigi...

  • Mi petas vin trinki. = Mi petas vin, ke vi trinku. - Pyydän sinua juomaan.

Verbi promesi ei kuulu tähän ryhmään: Mi promesis al li veni al la festo. = Mi promesis al li, ke mi venos al la festo. Epäsuora subjekti verbille veni on predikatiivisen verbin subjekti.

Kun predikaattiverbi on muotoa vidi, aŭdi, senti, imagi tai vastaavaa, voi esiintyä infinitiivi, joka on predikaattiverbin objektin predikatiivi. Silloin tuo objekti on infinitiivin epäsuora subjekti:

  • Mi vidis la knabon kuri. - Näin pojan juoksevan

    Kuri on predikatiivi sanalle la knabon, joka on vidis-verbin objekti. Kuri-sanan subjekti on la knabo. = Mi vidis la knabon kuranta. Mi vidis, ke la knabo kuras.

  • Mi hodiaŭ matene vidis danci miajn knabinojn. - Tänä aamuna näin tyttärieni tanssivan.

    Tyttäret tanssivat.

Infinitiivi suplementtina

Infinitiivi voi olla loppuun asetettu suplementti substantiiville tai adjektiiville (useimmiten toiminnallinen):

  • Forte min doloras la nepovado helpi vin sur via malfacila vojo. = Forte min doloras, ke mi ne povas helpi vin... - Kärsin kovasti voimattomuudesta auttaa sinua vaikealla tielläsi. = Paljon minuun koskee, että en voi auttaa sinua...
  • Mi ricevas grandan deziron edziĝi. = Mi ekdeziregas edziĝi. - Sain suuren halun mennä naimisiin. = Aloin äkkiä haluta avioitua.
  • Lia propono elekti novan prezidanton ne estis akceptita. - Hänen ehdotustaan valita uusi puheenjohtaja ei hyväksytty.
  • Vi havis nenian rajton paroli al mi en tia maniero. - Sinulla ei ollut mitään oikeutta puhua minulle tuolla tavalla.
  • Ŝi ricevis la taskon trovi trinkaĵon. = ...la taskon, ke ŝi trovu trinkaĵon. - Hän sai tehtävän etsiä juoman. = ...tehtävän, että hän löytäisi juoman.
  • Mi estas kapabla instrui nur la francan lingvon. ...kapablas instrui... - Minä olen kykenevä opettamaan vai ranskan kieltä. ...kykenee opettamaan...
  • Mi estas preta iri por vi piede al la fino de la mondo. - Olen valmis kulkemaan jalkaisin puolestasi maailman ääriin.

Infinitiivi prepositioiden yhteydessä

Normaalisti ei osoiteta infinitiivin sanaluokkaa, vaan jätetään se lauseyhteyden varaan. Kuitenkin on joskus tarpeen osoittaa infinitiivin sanaluokka prepositiolla. Kaikista prepositioista vain por, anstataŭ ja krom hyväksytään infinitiivin edellä. Sen on kuitenkin tullut yhä yleisemmäksi infinitiivin edellä.

  • Ni ĉiuj kunvenis, por priparoli tre gravan aferon. - Kokoonnuimme kaikki puhumaan hyvin tärkeästä asiasta.

    Por + infinitiiviä käytetään erityisesti silloin kun infinitiivillä on sama subjekti kuin predikaatilla. Jos nämä kaksi subjektia eroavat, käytetään useimmiten infinitiiviä ilman prepositiota: Ŝi invitis min trinki kafon. = ...por ke mi trinku kafon. Liikkeen prepositioiden iri ja kuri jälkeen, suositaan infinitiiviä ilman por-sanaa, silloinkin kun nämä kaksi subjektia ovat identtisiä: Mi iros ripozi. = Mi iros por ripozi.

  • Ĉi tie ne ekzistas akvo por trinki.Ĉi tie ne ekzistas trinkebla/trinkota akvo. - Täällä ei ole vettä juotavaksi. ≈ Täällä ei ole juomakelpoista vettä.

    Jos infinitiivi on substantiivin täydennys, käytetään por riippumatta epäsuorasta subjektista.

  • En la domo estas jam nenio por manĝi. - Talossa ei ole enää mitään syötävää.
  • La aliaj anasoj preferis naĝadi en la kanaloj, anstataŭ viziti ŝin. - Muut sorsat pitivät parempana uiskennella kanaaleissa, vierailematta hänen luonaan.
  • Vi nenion povas fari krom kunbati viajn dentojn. - Sinä et voi tehdä mitään paitsi kiristellä hampaitasi.
  • Ne ekzistas alia bono por la homo, krom manĝi kaj trinki. - Ei ole muuta hyvää ihmiselle paitsi syöminen ja juominen.
  • Tion mi ne povus fari sen detrui mian reputacion. = ...sen detruo de mia reputacio / ... ne detruante mian reputacion. - Tuota en olisi voinut tehdä tuhoamatta mainettani. = ...ilman maineeni tuhoa.
  • Sen manĝi kaj trinki oni ne povas vivi. = Sen manĝado kaj trinkado... - Syömättä ja juomatta ei voi elää. = Ilman syömistä ja juomista...

Antaŭ-sanan ja infinitiivin väliin sijoitetaan vertaileva pikkusana ol:

  • Oni devas iri longan distancon, antaŭ ol veni al la rivero. = ...antaŭ ol oni venas al la rivero. - Täytyy kulkea pitkä matka, ennen joelle tulemista. = ...ennen kuin tulee joelle.
  • Antaŭ ol foriri li ŝlosis la pordon. = Antaŭ ol li foriris... - Ennen poismenoa hän lukitsi oven. = Ennen kuin hän lähti pois...

Muiden prepositioiden käyttö ennen infinitiiviä ei ole epäloogista, mutta voi luoda väärinymmärryksiä epätavallisuutensa vuoksi.

Infinitiivi ikään kuin predikaattina

Joskus näkee lauseita tai sivulauseita, joissa ainoa verbi on infinitiivi. Infinitiivi vastaa silloin merkitykseltään volitiivia tai ilmaisua, jossa on povi (voida):

  • Grandega hundo metis sur min sian antaŭan piedegon, kaj mi de teruro ne sciis, kion fari. = ...kion mi faru. - Valtava koira pani päälleni etujalkansa, enkä kauhistuneena tiennyt mitä tehdä. = ...mitä minä tekisin.
  • Mi efektive jam ne scias, kiel ĝin klarigi. = ...kiel mi ĝin klarigu. - Minä todellakaan en vielä tiedä, miten sen selittää. = ...miten minä sen selittäisin
  • Ili ne havas, kion manĝi, ili ne havas, per kio hejti la fornon. = Ili ne havas (ion), kion ili/oni povus manĝi, ili ne havas (ion), per kio ili povus hejti la fornon. - Heillä ei ole, mitä syödä, heillä ei ole, millä lämmittää uunin. = Heillä ei ole mitään, mitä he voisivat syödä, heillä ei ole mitään, millä he voisivat lämmittää uunin.
  • Mi havis tiam apud mia domo foson, kiu, se preni la plej malmulte, havis almenaŭ ok futojn da larĝeco. = ...se oni prenu la plej malmulte... - Minulla oli silloin taloni vieressä kaivanto, joka oli vähintään kahdeksan jalkaa leveä.
  • Ĉu esti aŭ ne esti, — tiel staras nun la demando. = Ĉu mi estu aŭ ne estu... - Ollako vai eikö olla, siinä pulma. = Olisinko minä vai enkö olisi...
  • Kion fari? = Kion oni/mi/vi faru? - Mitä tehdä? = Mitä minä teen?

Joskus näkee infinitiivejä käytettävän käskevien volitiivien sijaan. Silloin käsky saa neutraalin sävyn, ei kohteliaan eikä töykeän, vaan yksinkertaisesti toteavan. Infinitiivin epäsuora subjekti on täysin yleinen oni. Tuo käyttö on harvinainen: Nur prunti, sed ne restigi al si! = Oni povas nur prunti... Sen sijaan, että määräisi U-muodolla, puhuja lausuu halunsa yksinkertaisella toteamuksella vastaan väittämättömällä tosiasialla. Por landoj ne menciitaj en la listo sin turni al LF-KOOP, Svislando. (Kun kyse on luettelossa mainitsemattomista maista kääntykää LF-KOOP-yhtiön puoleen Sveitsissä. Yksinkertainen toteamus, miten pitää tehdä tilatakseen jotain LF-KOOP-liikkeestä.

Infinitiivit ja tekoa ilmaisevat substantiivit

Infinitiivit ja tekoa ilmaisevat substantiivit ovat samankaltaisia, mutta on kuitenkin eroa. Infinitiivillä on aina asiayhteydestä ymmärretty epäsuora subjekti, joka useimmiten on identtinen predikaatin subjektin kanssa. Teon substantiivi on kuitenkin riippumaton subjektista. Teon substantiivi nimeää teon ottamatta huomioon mahdollista tekijää. Lauseen merkitys voi siis vaihtua, jos vaihdetaan infinitiivi teon substantiiviksi:

  • Malbonaj infanoj amas turmenti bestojn. = Ili amas, kiam ili mem turmentas bestojn. - Pahat lapset rakastavat kiduttaa eläimiä. = He rakastavat, kun he itse kiduttavat eläimiä.
  • Malbonaj infanoj amas turmentadon de bestoj. = Ili amas turmentadon de bestoj, ĉu ili mem turmentas, ĉu iu alia turmentas. - Pahat lapset rakastavat eläinten kiduttamista. = He rakastavat eläinten kiduttamista, joko he itse kiduttavat tai joku muu kiduttaa.
  • Mi promesis amuziĝi. = Mi promesis, ke ĝuste mi amuziĝos. - Lupasin viihtyä. = Lupasin, että juuri minä viihdyn.
  • Mi promesis amuziĝon. = Mi promesis, ke okazos amuziĝo. - Lupasin viihtymistä. = Lupasin, että tapahtuu viihtymistä

    Ei ole tärkeää, kuka viihtyy.

Takaisin ylös